40 erotiikka homoseksuaaliseen oulu

Jos jostakin on annettava vasemmistolle tunnustusta, olkoon se heidän työstään ihmisoikeuksien puolesta. Venäjän homolaki on kaikin tavoin käsittämätön päätös, jonka olemassaoloa voi vain ihmetellä. Ihmisoikeuksien toteutumisesta onkin pidettävä ääntä, kun sille on aihetta. Kisoissa myös urheilijat ovat ottaneet voimakkaasti kantaa lakia vastaan, ja hyvä näin. Tässäkin tapauksessa näemme, että jälleen kerran kaiken pahan takana on valtio.

Ainoastaan se joka säätää lait ja halutessaan pidättää ihmisiä, voi tehdä esimerkiksi näistä inhimillisistä asioista kiellettyjä ja rangaistavia. Näin helppoa on tehdä kokonaisesta ihmisryhmästä lainsuojaton, nuijankopautus riittää.

Jos halutaan saada oikeasti vakuuttavia tuloksia ihmisoikeuksien parantamisessa, kaikkein paras tapa on tehdä töitä yksilönvapauden puolesta. Yksilöllisyyttä ja vapautta kunnioittavassa valtiossa ei säädellä ihmiselämän yksityisintä aluetta, ja muussakin elämässä luo enemmän mahdollisuuksia kuin kieltää niitä.

Keinotekoinen ihmisten jaottelu on ylipäätään sosialismin ja sen eri muotojen ominaisuus, missä ei ole mitään yksilönvapauteen viittaavaakaan. Yksilönvapaus on mitä parhain täsmälääke ihmisoikeuksien parantamiseen, ja ylemmästä taholta käsketyn laillistetun terrorismin vastustamiseen. Tästä huolimatta sanaa ei yleensä vasemmiston tavoitteissa kuule.

Toivottavasti jonain kauniina päivänä suuremmat ihmismäärät ymmärtäisivät, että vain valtio lainsäädäntö- ja asevoimineen voi polkea ihmisoikeuksia näinkin törkeästi. Valtiolta kannattaa vaatia vapautta ja pienempiä valtaoikeuksia puuttua elämäämme, niin riskit niiden väärinkäytölle pienenevät huomattavasti.

Toisesta näkökulmasta katsottuna, Arhinmäen tapaus toimii esimerkkinä maamme eräänlaisesta kaksinaamaisuudesta. Muistamme mikä kohu syntyi, kun Päivi Räsänen pohti kirkon oppien ja lain suhdetta mainiten, että voi olla tilanteita joissa laki jää toissijaiseksi. Kun Paavo Arhinmäki -yhtälailla ministeri- toimii juuri tällä Räsäsen mainitsemalla tavalla, yhtäkkiä kaikki onkin ok. Lievähköä ad hominemia havaittavissa? Näytä Piilota kommentit 18 kommenttia. Olen itse täällä itärajan länsipuolella päässyt sukupuolivähemmistön edustajana lukemattomiin valokuviin, venäläisten matkailijoiden ottamiin.

Kadulla perhe tai useammin kaksi perhettä pyytää poseeraamaan naisten keskelle. Onpahan sitten mitä esitellä koto-Venäjällä. Että näin ne ihmiset kuljeksivat länsinaapurissa, vapaina ilman pelkoa. Yksilötasolla homma Venäjällä toimii jollain tasolla, valtion tasolla ei lainkaan. Ihmisoikeuskysymyksistä ei saa olla hiljaa. Jännä juttu on muuten se, että vähemmistöjen tasa-arvo sai vauhtia jo Stefan Wallinin aikana ja nyt Arhinmäki kykenee toimimaan vielä rohkeammin.

Täytyy muistaa, jotta venäläinen suhtautuu lakeihin toisin, kuin suomalainen, eli ei ota niitä niin vakavasti.

Liberaaleille venäläisillehän Suomi on esikuva. Valkolijojen maasta jo alkaen Räsänen kuitenkin hyökkää naisten perusoikeuksia vastaan ja nimittelee kollegoja tappajiksi. Ei hän ole koskaan todellista yksilönvapautta puolustanut missään. Kristinuskoisten moraali perustuu vain helvetin pelkoon, kun lakia haetaan perinne-eepoksesta. On hiukan huomionhakuista, käyttää hyväksi urheilutapahtumaa homojen oikeuksien suhteen Venäjällä. On hyvä että asiasta puhutaan, mutta kunhan kisat on ohi, kuka puhuu asiasta?

Ikävä kyllä, ei edes lipunheiluttelijat. Asiat unohdetaan ja mennään kohti seuraavaa asiaa ja kukaan ei välitä että homoja hakataan kaduilla.

Seuraava urheilutapahtuma on tulossa, talviolympialaiset Venäjällä. Veikkaan, että väliaikana asia pysyy esillä, olympialaisten jälkeen jää nähtäväksi. Asiat unohtuu olympialaisten jälkeen, ikävä kyllä. Sorrettuja ei auta lippujen heiluttelu, vaan konkreettiset toimet. Monesti ne vaatii muuta kuin lippujen heiluttelua, eli asenteiden muutoksia, koko maassa.

Niitä ei muuta urheilutapahtumien väliajoilla puhuttavat kaunopuheet. Muutoksen pitää lähteä kansasta, ei ulkovaltojen puheista. Onneksi Venäjällä näitä kisoja riittää. Tulevat talviolympialaiset ovat maanmainio sateenkaaren värien esittelypaikka.

Mielikuvitus vain on kattona, kun miettii väritystä suksiin, sauvoihin, luisteluasuihin, rattikelkkaan, pipoon jne, puhumattakaan lipuista katsomossa tai avajaismarssilla. Arki tulee kyllä, mutta jos venäläiset sorretut näkevät saavansa tukea muualta maailmasta, niin ennen pitkää asiat muuttuvat. Näin se on käynyt Suomessakin - olla homo tai transvestiitti on nyt jotain ihan muuta kuin mitä se oli parikymmentä vuotta sitten. Oman maan kansalaiset sen muutoksen lopulta aikaansaavat!

Tämäkin näkökulma on ymmerrättävä. Homoseksuaalisuuden hyväksyminen voi teoriassa johtaa perheinstituution näivettymiseen. Perhettäinstituutiota pidetään syystä yhteiskunnan tärkeimpänä instituutiona. Tätä hypoteesia ei ole kuitenkaan varmistettu. Perheinstituutio voi hyvin selvitä myös homoseksuaalisuuden täysin hyväksyvässä yhteiskunnassa, mutta tätä hypoteesia ei ole myöskään varmennettu. Täytyy muistaa, että Venäjä on nuori "demokratia". Suuri osa kansasta elää vielä niukkuudessa eivätkä kansalaisyhteiskunta tai yksilöitsetunto ole vielä muotoutuneet.

Suomessa homoseksuaalisuutta pidettiin vielä rikoksena vuoteen asti ja sairautena vuoteen On ehkä moraalisesti oikein nostaa homoseksuaalisuus tapetille homoja sortaville valtioille, mutta historialliset näköseikat kannattaa ottaa huomioon.

Venäjän kansalaisyhteiskunnallisen itsetunnon on vielä kehityttävä, ennen kuin se pääsee eurooppalaiselle tasolle. Venäläisellä yhteiskunnalla ei välttämättä ole vielä varaa sallia kansallisen yhtenäisyyden divergoitumista. Kanattaa katso ja kokea Venäjä aivan itse. On mukava vaikka katsoa kaupunkien katukuvaa. Onkohan maata, jossa enemmän tytöt kävelisivät käsikkäin kaduilla. Venäläiseen kulttuuriin kuuluu olla lähekkkäin, kävellä käsi kädessä, antaa poskisuudelmia, miehet ja naiset.

Jos kadulla kävelee kasi naista, tyttöä, on lähes sääntö, että he ovat hyvin lähekkäin. Minua suomalaisena enemmänkin harmittaa nimenomaan ihmisten pakkautuminen lähekkäin kaupoissa, metroissa, busseissa: Olen paljon keskustellut tästä "homopropagandalaista". Olisi hyvä lukea se laki. Se tarkoittaa sitä, että alaikäisiä pitää suojella pornografialta. Venäläiselle olisi lähinnä kauhistus, että koulujen välitunneilla katsotttaisiin pornoaelokuvia viihdykkeenä. Totta puhuen jos vertaile venäläisiä ja suomalaisia heidän hellyydenosoituksissaan, on selvää, että venäläiset ovat paljon kiinnostuneempia läheisyydestä ja lämpimistä hellyydenosoituksista.

Päinvastoin, on lähinnä vitsi mennä nimenomaan Suomesta opettamaan läheisyyttä ja seksuaalisuutta venäläisille. Suomalaisia varautuneempaa ja estyneempää kansaa saa maailmassa etsiä.

Jos vaikka katsoin Moskova MM-kisoja, näki varmaan yllin kyllin hellyydenosoituksia. Vaikka naisten 4 x metriä. Kilpailun jälkeen siitä venäläisestä pusuringistä ei ollut loppua tulla. Venäjän tv-kanavilla tämä venäläisten juoksijakaunottarien pusurnki oli varmaan näytetyin ja katsotuon clippi Voi luoja, miten seksikästä. Jos menee venäläisiin juhliin, jossa on paljon ihmisiä. Kannattaa varautua suudelmiin, niitä saattaa tulla tosi paljon.

Suomalaisissa juhlissa saat tuskin ainuttakaan suudelmaa miehiltä; venäläisissä juhlissa suudelmista ei loppuillasta oikein tule loppua ollenkaan. Ilmeisesti sitten paikallinen Seta saa Venäjällä pystyttää oman osastonsa vaikkapa terveysalan messuille ilman pelkoa häiriköinnistä?

Eniten paheksuntaa on herättänyt Koneen Säätiön Arolle vuonna myöntämä 35 euron suurehko apuraha hybridisodankäyntiä koskevan tietokirjan kirjoittamista varten. Vuonna Aro julkaisi muutaman jutun ja sai Yleisradiolta palkkana veronmaksajilta kannettua rahaa noin 50 euroa.

Vuonna Aro keräsi joukkorahoituksella yli 30 euroa, jolloin rahankeräyksen laillisuudesta tehtiin tutkintapyyntö poliisihallitukselle. Kitistyään infosodan myrskynsilmään joutumisestaan Aron aktiivisuutta voideltiin julkisen vallan toimesta myöntämällä hänelle valtion 10 euron arvoinen tiedonjulkistamisen päällekkäinen apuraha saman hybridisodankäyntiä koskevan kirjan kirjoittamiseen. Ansioluettelon huippuna on Arolle vuonna amfetamiinin käytöstä luettu huumetuomio , jonka jo sinänsä pitäisi riittää Aron potkaisemiseen pois poliittista korrektiutta kaikissa muissa yhteyksissä vaalivasta Yleisradiosta.

Monikulttuuri-ideologia on investointi — Kuinka rahat puhutaan heille? Ottamatta kantaa siihen, mitä Juha Molari on lausunut joistakin toisista asioista muissa yhteyksissä, on joka tapauksessa helppo kuvitella, että näiden rahoitusvääryyksien luetteleminen on vaatinut tohtorilta huomattavaa itsehillintää, jota ei miehellä voi olla koskaan liikaa, mikäli joutuu vihastuneiden naisten mudanheiton kohteeksi.

Totuus on, että Jessikka Aron tutkimukselliset ja journalistiset näytöt ovat jääneet hänen nauttimiinsa taloudellisiin avustuksiin verrattuina heikoiksi.

Tämä ei ole mielipide vaan tosiasia. Sen lisäksi, että Arolla ei ole muodollista tieteellistä kompetenssia, hänellä ei ole myöskään sellaista muuta näyttöä, joka oikeuttaisi myöntämään hänelle tohtori- tai professoritason apurahan. On vaikea sanoa, kuka on puhunut Jessikka Arolle 35 euron tukiaiset Koneen Säätiöstä, sillä vuosikertomuksessaan säätiö ilmoittaa , ettei se perustele yksittäisiä apurahapäätöksiä eikä julkista hakemuksia arvioineiden nimiä s.

Tämän salamyhkäisyyden kautta säätiö rikkoo tieteen julkisuusperiaatetta. Ristiriitaista on, että säätiö julistaa s. Tuloksena saatiin blogikirjoituksista yhteen liimattu ideologinen julistus, jossa haukuttiin valkoisia miehiä ja jolla on lähinnä propaganda-arvoa Yleisradion harjoittamalle monikulttuurisuuden ja feminismin levitystyölle mainitsin asiasta myös kahdessa aiemmassa blogikirjoituksessani.

Huomautan, että kukaan ei ole myöntänyt minkäänlaista avustusta tämän blogin kirjoitusten tuottamiseksi kirjoiksi, vaikka olen tehnyt niitä useita. Koneen Säätiö myönsi 25 euron palkinnon myös tendenssitutkija Miika Tervoselle, mitä arvostelin tässä.

Aron, Hubaran ja Tervosen tapaukset ovat vain esimerkkejä käytännöstä, joka on yliopistojen ja Suomen Akatemian linjan mukainen: Näin yritetään viestittää, että maahanmuuton ja monikulttuurisuuden arvosteleminen ei kannata, että rahoittajat ovat asettuneet monikulttuurisuutta lietsovan propagandan puolelle ja että vihervasemmisto ja maahanmuuttajat kuuluvat samaan näennäisesti fiksuun sisäryhmään kuin yliopistollinen tutkijakunta — ja että kriittiset sekä tutkimuksen menetelmistä perillä olevat oikeat tieteenharjoittajat on syytä pitää ulkopuolisina ja aidosti Vieraina Toisina.

Myöskään yksityisten säätiöiden ei pitäisi jaella resurssejaan mielivaltaisesti, sillä ne pyrkivät tukeutumaan niin sanottuun vertaisvartiointiin. Jokainen väärin perustein myönnetty tieteellinen avustus on häikäilemätön lyönti kaikkia todellisia tieteenharjoittajia kohtaan. Infosotaa ja diplomatiaa, muka: Muodollisten ansioiden puuttumisen lisäksi Jessikka Aroa dismeritoi myös hänen aiempi toimintansa. Netissä reuhatessaan hän on tulkinnut makrotason poliittisia ilmiöitä oman subjektiivisen tunnemaailmansa kautta.

Kun lähtökohta on noin subjektiivinen ja tendenssimäinen, sillä ei voi olla yleispätevää tieteellistä eikä informatiivista arvoa. Jessikka Aron tähänastinen kirjoittelu ei ilmennä myöskään esseemäistä tunnelmasivistystä vaan pelkkää tajunnanvirtamaista vuodatusta, josta puuttuvat sekä metodi, argumentointi, rakenne että johtopäätökset. Diplomatiassa ja tiedustelualalla tarvittava diskreettiys ja pieteetti ovat hänen toiminnastaan vaarallisen kaukana. Aron näkökulmasta maahanmuutto ja monikulttuurisuus ovat Suomelle vähemmän haitallisia kuin Suomen valtion hyvät suhteet Venäjään.

Totuus on, että suhde Venäjään ei ole sillä tavalla mustavalkoinen kuin Aro maalailee omassa subjektiivisessa tajunnassaan. Käsittääkseni hän tulee antaneeksi huolestuttavan esimerkin tavasta, jolla yksityishenkilön deluusiomaiset mielipiteet voivat heikentää työnantajansa julkisuuskuvaa ja jopa valtioiden välisiä suhteita.

Selitys Jessikka Aron runsaalle rahoittamiselle lieneekin siinä, että poliittinen vihervasemmisto, maahanmuuton suosijat ja monikultturistit ovat tekaisseet hänestä verukkeen oman agendansa ajamiselle. Itsensä marttyyrisoineesta toimittajasta on tehty symbolinen veruke lehdistönvapauden puolustelulle, vaikka tosiasiassa Yleisradiota sekä Aron tukijoiksi ilmaantuneita toimittajia ja viestintätaloja ei ole koskaan kiinnostanut sen enempää sananvapaus kuin totuuden mukaisen kuvan välittäminen todellisuudesta.

Tämä nähtiin jo Pekka Himasen raharallissa. Aroa puolestaan tukevat vihervasemmistolaiset professorit, feministinen media ja ne profeministiset mekkoeinarit, jotka ovat alttiita naishormonien hyrskeessä tuotetulle heppatyttöfilosofoinnille. Uhriutuminen on paras hyökkäys Jessikka Aron toiminnalla ei olisi tieteen, tutkimuksen eikä totuuden tavoittelun kannalta sinänsä mitään merkitystä, mutta hänen tapauksensa sopii esimerkkiainekseksi: Totesin heille tuolloisessa blogikirjoituksessani ja katson edelleen , että professorifilosofi Niiniluodon olisi kannattanut keskittyä pohtimaan, mistä saadaan myös Jukka Hankamäelle asianmukainen virka, juuri sellainen ja yhtä hyvin palkattu, joita feministeille ja Niiniluodon kellokkaille riitti runsain mitoin hänen johtamassaan yliopistossa.

Samalla, kun lehdissä ja Yle-verolla tuotetuissa ajankohtaislähetyksissä itketään saavikaupalla saunavettä Aro-paran ja häntä komppaavien telaketjufeministien sananvapauden puolesta, ei taaskaan kysytä, kuinka paljon henkistä väkivaltaa, painostusta, kiristystä sekä virkojen ja rahoituksen totaalikieltoa on aiheutettu niille yhteiskuntaelämän todellisille intellektuelleille , joiden tuskasta tiedotus-, toitotus ja vaimennusvälineet pyrkivät vaikenemaan mahdollisimman kuuluvasti.

Tämän sairaan politikoinnin voimattomia, riistettyjä, kahlittuja ja taloudellisin asein teloitettuja uhreja olemme olleet me todelliset filosofit, jotka olemme vastustaneet Euroopan unionin tuputtamaa maahanmuuttoa, kansallisvarallisuuden ryöstöä ja kansallisen itsemääräämisoikeuden tuhoamista — emmekä ole hyväksyneet kansalaisille pakkosyötettyä monikulttuurisuuden kommunistista ideologiaa vaan olemme puolustaneet aitoa omakulttuurisuutta ja etnopluralismia.

Vertailun vuoksi tähän voisi liittää myös kirjailija Timo Hännikäisen tapauksen. Julkinen sanahan on lähes vaiennut siitä häpeällisestä tosiasiasta, että kulttuuripolitiikkamme eräät samppanjasosialistit aloittivat vasemmistototalitaristisen painostuksen Alfred Kordelinin Säätiötä kohtaan ja vaativat Hännikäiselle myönnetyn apurahan perumista sillä perusteella, että tämä oli käyttäytynyt heidän mielestään sopimattomasti sosiaalisessa mediassa.

Suomalaisessa tiedepolitiikassa ei ole nähdäkseni tuettu mitään poliittisesti tarkoitushakuista toimintaa niin avokätisesti kuin juuri feminismiä aiheesta lisää tässä , tässä ja tässä.

Myös Yleisradiosta on laitettu pois monta nimekästä toimittajaa, kuten Olli Ainola, Jussi Eronen, Salla Vuorikoski ja Ruben Stiller mitättömillä ja tekaistuilla verukkeilla aiheesta tässä , joiden takaa paistaa poliittinen ajojahti, mutta Jessikka Aro — tuo kaikkein vähiten ansioitunein ja aikaansaanein — saa olla, ja hänet kiinnitetään valtakunnan äänitorveen entistä vahvemmin köynnöksin.

Resursseja annettiin kaksin käsin myös kirjan kirjoittamiseen, vaikka näyttönä ei ole enempää kuin lupaus. Vaikuttaa vahvasti siltä että, naisille itsesäälissä piehtaroiminen on selvää rahaa näinä feminismin kulta-aikoina. Häikäilemätöntä tieteen politisointia STT: Vertailun vuoksi voi jälleen todeta, että kun diplomi-insinööri ja Suomen Uutisten päätoimittaja Matias Turkkila kävi puhumassa Turun yliopistolla, Helsingin Sanomien kolumnisti Riku Rantala paheksui eräässä jutussaan , että perussuomalaisten lehden päätoimittaja saa puhua yliopistossa.

Mutta kun joku tutkintoaan suorittamaton toimittajanplanttu harrastaa omaa, pelkästään subjektiivisia kokemuksiaan performoivaa varjonyrkkeilyä Oulun yliopiston esiintymislavalla, kaikki ovet avataan hänelle. Naispuhuja palkitaan runsailla rahalahjoilla, jotka tuovat mieleen Sofi Oksasen tavan pyyhkiä pöydän kaikissa säätiöissä sekä hänen asemansa kansakunnan kaapin päälle nostettuna kotijumalattarena. Omasta mielestäni Jessikka Aro on Suomen turhin julkkis. Itsen marttyyrisoiminen on narsistien käsissä ase, jolla he voivat kääntää oman häikäilemättömän vallankäyttönsä hyökkäykseksi niitä ihmisiä kohtaan, jotka yhteiskunnassamme todella ovat ajojahtien ja syrjinnän sekä mielipide- ja toimintasaartojen kohteina.

Aron takaa Oulun yliopiston tilaisuudessa kurkistivat muiden esiintyjien, eli Suojelupoliisin viestintäpäällikön Jyri Rantalan ja rasismia tutkineen professori Vesa Puurosen, päät. Jyri Rantalasta minulle on jäänyt opiskeluajoilta mieleen hänen mainosvastaisuutensa, jota hän julisti Tampereen yliopistossa vuonna ja jonka johdosta hän sai työpaikan punaisesta Yleisradiosta. Vesa Puuronen puolestaan on Vasemmistoliiton vaaliehdokas , niin kuin melkein jokainen, jolle Suomessa on myönnetty yhteiskuntatieteellisen alan palkkatuoli yliopistosta.

Tämä röyhkeä tieteen politisoiminen on pelkkää faktaa. Mikäli nämä tieteen kultapossukerholaiset eivät jostakin syystä saisi toteuttaa yliopistolla omaa agendaansa estottomasti, he yrittäisivät kääntää tieteellisen kriittisyyden uhaksi omalle ideologialleen. Sen sijaan sitä, että meiltä kriittisiltä tieteenharjoittajilta on viety kaikki toimintamahdollisuudet akateemisissa yhteyksissä, ei voi sanoa enää uhkailuksi , sillä giljotiinin terä on jo vilahtanut ja päät ovat vadilla.

Niin sanottu valtamedia onkin aina väistämättä valhemedia, sillä valhe, totuuden peittely ja suodattaminen ovat vallassa pysymisen välineitä, kun taas valheellisuudesta moititun vaihtoehtomedian olemassaolo on todellinen totuuden yllä pitämisen tapa. Näin ollen vaihtoehtoinen media ei ole luonnehdittavissa oireeksi valtamedian ongelmista, vaan oire on valtamedia itse , ja parannusta asiaan sopii hakea niiden julkaisujen, ihmisten ja tutkijoiden taholta, jotka vihervasemmistolainen yliopistohegemonia yrittää tuomita elämään hiljennettyinä kaiken julkisuuden ulkopuolella.

Asiat ovat, kuten ranskalainen kansallismielinen filosofi Alain de Benoist sanoi esseessään Gemeinschaft und Gesellschaft — A Sociological view of the decay of modern society Jessikka Arolla ja hänen kirjoittelullaan ei olisi tietenkään yhtään mitään merkitystä, ellei se sopisi esimerkkitapaukseksi ja todellisen filosofisen ja psykologisen analyysin kohteeksi.

... Oulussa tehtiin polttopulloisku ylioppilaskunnan rakennusta vastaan .. lesbolaisuus. 67 homoseksuaalit. 30 lesbot. 0. 2. 0 . joulukuu Muistokirjoituksessa Oulun lehdessä nimimerkki Kataja kir- joitti: 5. – . 3 Tornion kuvataideseuran vuotisjuhlanäyttely ”Hyvässä seurassa” pidettiin homoseksuaalisten suhteiden käsittelystä Hekanaho . seksi hahmoksi, jolla ei ole juurikaan tekemistä alkuperäisen esi- kuvansa. 7. lokakuu Oulun yliopiston, STT:n ja Forumsivuston välittämän tiedotteen mukaan Oulun yliopistolla pidettiin viime viikon lopulla tapahtuma nimeltä. 40 erotiikka homoseksuaaliseen oulu

Monesti ne vaatii muuta kuin lippujen heiluttelua, eli asenteiden muutoksia, koko maassa. Niitä ei muuta urheilutapahtumien väliajoilla puhuttavat kaunopuheet. Muutoksen pitää lähteä kansasta, ei ulkovaltojen puheista. Onneksi Venäjällä näitä kisoja riittää. Tulevat talviolympialaiset ovat maanmainio sateenkaaren värien esittelypaikka. Mielikuvitus vain on kattona, kun miettii väritystä suksiin, sauvoihin, luisteluasuihin, rattikelkkaan, pipoon jne, puhumattakaan lipuista katsomossa tai avajaismarssilla.

Arki tulee kyllä, mutta jos venäläiset sorretut näkevät saavansa tukea muualta maailmasta, niin ennen pitkää asiat muuttuvat. Näin se on käynyt Suomessakin - olla homo tai transvestiitti on nyt jotain ihan muuta kuin mitä se oli parikymmentä vuotta sitten. Oman maan kansalaiset sen muutoksen lopulta aikaansaavat! Tämäkin näkökulma on ymmerrättävä. Homoseksuaalisuuden hyväksyminen voi teoriassa johtaa perheinstituution näivettymiseen. Perhettäinstituutiota pidetään syystä yhteiskunnan tärkeimpänä instituutiona.

Tätä hypoteesia ei ole kuitenkaan varmistettu. Perheinstituutio voi hyvin selvitä myös homoseksuaalisuuden täysin hyväksyvässä yhteiskunnassa, mutta tätä hypoteesia ei ole myöskään varmennettu. Täytyy muistaa, että Venäjä on nuori "demokratia".

Suuri osa kansasta elää vielä niukkuudessa eivätkä kansalaisyhteiskunta tai yksilöitsetunto ole vielä muotoutuneet. Suomessa homoseksuaalisuutta pidettiin vielä rikoksena vuoteen asti ja sairautena vuoteen On ehkä moraalisesti oikein nostaa homoseksuaalisuus tapetille homoja sortaville valtioille, mutta historialliset näköseikat kannattaa ottaa huomioon. Venäjän kansalaisyhteiskunnallisen itsetunnon on vielä kehityttävä, ennen kuin se pääsee eurooppalaiselle tasolle.

Venäläisellä yhteiskunnalla ei välttämättä ole vielä varaa sallia kansallisen yhtenäisyyden divergoitumista. Kanattaa katso ja kokea Venäjä aivan itse.

On mukava vaikka katsoa kaupunkien katukuvaa. Onkohan maata, jossa enemmän tytöt kävelisivät käsikkäin kaduilla. Venäläiseen kulttuuriin kuuluu olla lähekkkäin, kävellä käsi kädessä, antaa poskisuudelmia, miehet ja naiset. Jos kadulla kävelee kasi naista, tyttöä, on lähes sääntö, että he ovat hyvin lähekkäin. Minua suomalaisena enemmänkin harmittaa nimenomaan ihmisten pakkautuminen lähekkäin kaupoissa, metroissa, busseissa: Olen paljon keskustellut tästä "homopropagandalaista".

Olisi hyvä lukea se laki. Se tarkoittaa sitä, että alaikäisiä pitää suojella pornografialta. Venäläiselle olisi lähinnä kauhistus, että koulujen välitunneilla katsotttaisiin pornoaelokuvia viihdykkeenä. Totta puhuen jos vertaile venäläisiä ja suomalaisia heidän hellyydenosoituksissaan, on selvää, että venäläiset ovat paljon kiinnostuneempia läheisyydestä ja lämpimistä hellyydenosoituksista. Päinvastoin, on lähinnä vitsi mennä nimenomaan Suomesta opettamaan läheisyyttä ja seksuaalisuutta venäläisille.

Suomalaisia varautuneempaa ja estyneempää kansaa saa maailmassa etsiä. Jos vaikka katsoin Moskova MM-kisoja, näki varmaan yllin kyllin hellyydenosoituksia. Vaikka naisten 4 x metriä. Kilpailun jälkeen siitä venäläisestä pusuringistä ei ollut loppua tulla. Venäjän tv-kanavilla tämä venäläisten juoksijakaunottarien pusurnki oli varmaan näytetyin ja katsotuon clippi Voi luoja, miten seksikästä.

Jos menee venäläisiin juhliin, jossa on paljon ihmisiä. Kannattaa varautua suudelmiin, niitä saattaa tulla tosi paljon. Suomalaisissa juhlissa saat tuskin ainuttakaan suudelmaa miehiltä; venäläisissä juhlissa suudelmista ei loppuillasta oikein tule loppua ollenkaan. Ilmeisesti sitten paikallinen Seta saa Venäjällä pystyttää oman osastonsa vaikkapa terveysalan messuille ilman pelkoa häiriköinnistä? Kun se kerran sellainen ihanuuksien ihmemaa on On myös hyvin tavallista, että miehet kävelevät julkisesti käsi kädessä ja antavat toisillen poskisuudelmia maissa, joissa homoseksuaalisuudesta joutuu vankilaan.

Myös Venäjällä läheisyys ja hellyydenosoitukset kuuluvat perinteisiin, mutta niistä tulee paheksuttavia ja tuomittavia, jos niihin liittyy eroottisuutta. Venäjä tekee "propagandalailla" erittäin suurta haittaa homoseksuaalisille nuorille. Ortodoksinen kirkko yksioikoisesti tuomitsee heidät. Myönteisen, itsensä hyväksymistä auttavan tiedon ja tuen jakaminen on tehty rangaistavaksi.

Nuorten pahoinvointi, itseinho, syrjäytyminen ja itsetuhoisuus lisääntyvät. Se ei ole lapsia ja nuoriaan kovasti rakastavalta Venäjältä viisasta. Lasten ja nuorten suojeleminen on silmänlumetta, todellinen syy ja tarkoitus on Venäjällä yleinen homofobia ja yhteiskunnan halu rankaista ihmisiä ja yhteisöjä, jotka tuovat esille asioita, jotka eivät sovi kansallismieliseen ideaaliin.

Homoseksuaaleja ei Venäjällä järjestelmällisesti vainota, mutta ihmisryhmänä heidät halutaan vaientaa. Kielteisiä ja syrjiviä kannanottoja saa sen sijaan esittää aivan vapaasti. Asetelma on yksiselitteisen kieroutunut. Yhteiskunta, joka toimii näin ei ole tasa-arvoinen. Minna-Maaria Lax, olen itse asiassa käynyt monien venäläisten messujen terveusalan osastoilla. Suosittuja ovat todelakin seksuaaliterveyteen liittyvät osastot.

Samanlaista menoa asiantuntijaluentoineen näyttää olevan kuin missä muualla hyvänsä. Tässä "homopropagandalaissa" on kyseessä aivan muu asia. Lailla halutaan suojella pieniä lapsia asioilta, joita he eivät pysty kentien ymmärtämään. Tuskin lapset tarvitsevat pornografiaaa. Kerropa sitten, miksi Pride-kulkueet ovat pannassa Venäjällä. Suomestakin on annettu taustatukea niiden järjestämiseen, mutta kun ei niin ei Kannattaa vaikka hieman vertailla menoa Pietarin Nevskillä tai Moskovan Arbatilla ja verrata sitä esim.

Nevskillä tlee suunnilleen joka minuutti samaa sukupuolta olevia pareja. Ja voin rehellisesti sanoa - on tosi eroottista. On aivan varma, että Nevski voitttaa Mannerheimintien 10 - 0.

Palaan vielä tuohon naisten 4 x metrin Venäjän voittajajoukkueeseen, sen maaliintuloon. Se jää urheilun historiaan. En liene koskaan nähnyt sellaista naisellista sporttisuutta, erotiikkaa, seksuaalisuutta, niin intohomoisia naisten suudelmia, rakkautta ja intohomoa. Voi sitä pyllyjen kauneutta, reisien suloisuutta, katseiden intohomoa! Se naisten maaliintlon jälkeinen maaliintulo jää urheilun historiaan, erityisesti Venäjän urheilun historiaan.

Joukue on huikea esimerkki Venäjän tytöille terveeistä elintavoista ja urheilusta ja isänmaallisuudesta! Miksi meillä Suomessa ei ole tuollaisia Venäjän viestijoukkueen tapaisia esimerkkejä tytöille? Uskaltasivatko suomalaiset tytöt suudella Eintohimoisesti maaliin tulon jälkeen, osoittaa seksuaalisuuttaan ja kauneuttaan? Olenko koskaan nähnyt suomalaista urheilijaa onnen hetkellä halaavan ketään, suutelevan ketään tai osoittavan hellyyttä?

En ainakaan minä ole. Halasiko Tero Pitkämäki hopean jälkeen ketään? Ja meidän Arhinmäkemme menee saarnaamaan MM-kisoihin, miten Venäjän pitää muuttaa lainsäädäntöään. Samallla Arhinmäki antoi vahvan viestin Ruotsin Abeba Aregaville, metrin maailmanmestarille, joka muslimina ei edes hyväksy koko homoutta. Eiköhän Aregavilla ole muutenkin maahanmuuttajana tarpeeksi ongelmia, ei siihen tarvita Arhinmäen tölväisyjä.

Kyllä Kekkosella ja Brezhnevillä oli aina tapana suudella toisiaan TV-kameroiden edessä, kun jompikumpi laskeutui alas lentokoneesta valtiovierailulla.

Naispuhuja palkitaan runsailla rahalahjoilla, jotka tuovat mieleen Sofi Oksasen tavan pyyhkiä pöydän kaikissa säätiöissä sekä hänen asemansa kansakunnan kaapin päälle nostettuna kotijumalattarena.

Omasta mielestäni Jessikka Aro on Suomen turhin julkkis. Itsen marttyyrisoiminen on narsistien käsissä ase, jolla he voivat kääntää oman häikäilemättömän vallankäyttönsä hyökkäykseksi niitä ihmisiä kohtaan, jotka yhteiskunnassamme todella ovat ajojahtien ja syrjinnän sekä mielipide- ja toimintasaartojen kohteina. Aron takaa Oulun yliopiston tilaisuudessa kurkistivat muiden esiintyjien, eli Suojelupoliisin viestintäpäällikön Jyri Rantalan ja rasismia tutkineen professori Vesa Puurosen, päät.

Jyri Rantalasta minulle on jäänyt opiskeluajoilta mieleen hänen mainosvastaisuutensa, jota hän julisti Tampereen yliopistossa vuonna ja jonka johdosta hän sai työpaikan punaisesta Yleisradiosta. Vesa Puuronen puolestaan on Vasemmistoliiton vaaliehdokas , niin kuin melkein jokainen, jolle Suomessa on myönnetty yhteiskuntatieteellisen alan palkkatuoli yliopistosta. Tämä röyhkeä tieteen politisoiminen on pelkkää faktaa. Mikäli nämä tieteen kultapossukerholaiset eivät jostakin syystä saisi toteuttaa yliopistolla omaa agendaansa estottomasti, he yrittäisivät kääntää tieteellisen kriittisyyden uhaksi omalle ideologialleen.

Sen sijaan sitä, että meiltä kriittisiltä tieteenharjoittajilta on viety kaikki toimintamahdollisuudet akateemisissa yhteyksissä, ei voi sanoa enää uhkailuksi , sillä giljotiinin terä on jo vilahtanut ja päät ovat vadilla. Niin sanottu valtamedia onkin aina väistämättä valhemedia, sillä valhe, totuuden peittely ja suodattaminen ovat vallassa pysymisen välineitä, kun taas valheellisuudesta moititun vaihtoehtomedian olemassaolo on todellinen totuuden yllä pitämisen tapa.

Näin ollen vaihtoehtoinen media ei ole luonnehdittavissa oireeksi valtamedian ongelmista, vaan oire on valtamedia itse , ja parannusta asiaan sopii hakea niiden julkaisujen, ihmisten ja tutkijoiden taholta, jotka vihervasemmistolainen yliopistohegemonia yrittää tuomita elämään hiljennettyinä kaiken julkisuuden ulkopuolella. Asiat ovat, kuten ranskalainen kansallismielinen filosofi Alain de Benoist sanoi esseessään Gemeinschaft und Gesellschaft — A Sociological view of the decay of modern society Jessikka Arolla ja hänen kirjoittelullaan ei olisi tietenkään yhtään mitään merkitystä, ellei se sopisi esimerkkitapaukseksi ja todellisen filosofisen ja psykologisen analyysin kohteeksi.

Mediatutkija Dan Steinbock julkaisi vuonna oikeasti älykkään mutta hieman sekavan kirjan nimeltä Narsismin fasismi. Nimikkeen käsitepari sopii teoreettiseksi lähtökohdaksi myös analysoitaessa nykymediaa. Tämä pätee myös politiikkaan. Jos poliitikot ja median marakatit eivät saakaan vastaanottajiltaan pelkää ihailua, joka tukisi heidän narsistista minäkuvaansa, he itsetunto pirstaleina pyrkivät syyttämään maailman heidän edessään pitämää peiliä ja raivoavat kuvastinta edessään piteleville ihmisille, vaikka syyllinen löytyy peilin edestä.

Sama pätee laajempiinkin politiikan kaariin. Jos ja kun maahanmuuttopolitiikka on epäonnistunutta ja monikulttuurisuuden ideologia on marxismi-leninismin tapaisen huonon investoinnin tavoin konkurssin partaalla, ei myöskään median esittämä narraatio voi enää piirtää ihmisille todenmukaista ja uskottavaa kuvaa maailmasta.

Sen sijaan todellisuuden ja sitä koskevan kertomuksen välimatka kasvaa. Ongelma on samanlainen persoonan tasolla: Narsismiin liittyy ikävänä piirteenä myös halkominen, jolla tarkoitetaan narsistien tapaa jakaa ihmiset ystäviin ja vihollisiin — sekä tukea saadakseen että viholliskuvaa selkeyttääkseen. Juuri näin myös Suomen valtamedia on toiminut lätkimällä järkeviin kansallisen edun puolustajiin natsileimoja. Sosiaalisessa mediassa piehtaroivien näennäistutkijoiden ja muiden toimijoiden sekä tieteen rahoittajien kannattaa entistä tarkemmin kiinnittää huomiota omaan toimintaansa.

Muuten on se mahdollisuus, että joku heitä paremmin asioita tunteva tekee heistä kohteen omalle tutkimukselleen saattaen heidän toimintansa naurettavaksi — siis ihan oikean tieteen metodeilla ja lähestymistavoilla. Esimerkki median punikkifasistisesta omahyväisyydestä Entä missä edellä viitattu itseihailu näkyy käytännössä?

Kun nuoret ja lapsetkin ovat huomanneet, etteivät maahanmuutto ja monikulttuurisuus johdakaan valtamedian suitsuttaman Suuren Unelman toteutumiseen vaan sen vastakohtaan, on toimittajien narsismi säröllä. Nuoret ovat tietenkin luonteva kohde punavihreälle propagandalle ja asennemuokkaukselle, sillä heidän arvellaan toiveikkaasti mutta virheellisesti olevan riittävän arvostelukyvyttömiä ottaakseen vastaan mitä tahansa moskaa.

Kiertueen yksi tärkeä viesti on, että jokainen, joka jakaa tietoa sosiaalisessa mediassa, voi olla sekoittamassa totuutta. Tämä kertoo journalistiikan piirissä vallitsevasta narsismista ja toimittajia vaivaavasta kollektiivisesta persoonallisuushäiriöstä.

Kannanotto tuo elävästi mieleen Pirkkalan marxilaisen peruskoulukokeilun, ja aika paljon ohutta yläpilveä täytyy olla kallossaan jokaisella, joka pitää vapaata tiedonvälitystä uhkana kansanvallalle! Totuushan on, että todellisuuden muodostavat yhteiskunnassa vallitsevat mielipiteet ja niiden kirjavuus. Vaihtoehtoisten medioiden olemassaolo ei ole uhka kansanvallalle, vaan ne ovat tuo kansanvalta itse. Tämän Yleisradio ja Sanomien mediat ovat tietenkin halunneet kieltää omassa vallanhalussaan ja pömpöösimäisessä itseihailussaan, joka ei ole enää vuosiin saanut minkäänlaista luottamusta yleisöiltä.

Journalismi , Narsismi , Poliittinen yhteiskuntatiede , Rikollisuus , Tiedepalkinnot , Tiedepoliittinen syrjintä , Tieteen puolueellisuus , Tieteen rahoitus , Viestinnän puolueellisuus. Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu. Tietoja kirjoittajasta Jukka Hankamäki Tässä blogissa käsittelen yhteiskuntafilosofisia ja -poliittisia asioita sekä kulttuurin ja taiteen ajankohtaisilmiöitä.

Filosofisilla tarkasteluillani haluan osoittaa, miksi poliittinen korrektius on uhka järjen käytölle, tieteelle ja sananvapaudelle ja sitä kautta koko yhteiskunnalle. Aiheitani ovat kulttuurien väliset suhteet, maahanmuutto, mediakulttuuri, turvallisuuspolitiikka, talous, seksuaalimoraalin kysymykset sekä työvoima-, sosiaali- ja koulutuspolitiikka. Näkökulmani on eettis-teoreettinen, ja menetelmäni liittyvät käytännöllisen filosofian alaan. Kirjoituksissani on 1 asioihin itseensä kantaa ottava taso, 2 ilmiöitä tieteellisesti tulkitseva metataso ja 3 joukkotiedotuksen ideologisuutta analysoiva mediakriittinen taso.

Kirjoituksiani on luvallista lainata, kunhan mainitsee lähteen ja tekijän viittauksen tai linkityksen yhteydessä. Copyright © — Jukka Sakari Hankamäki Tarkastele profiilia. Seta hätäilee pakolaisten puolesta — Ei armoa suom Helsingin Sanomien kultaiset kuohitsijat vaarallis Työttömien pilkasta Itävallan vaalit osoittavat Euroopan suunnan Separatistiset maitoparrat vispaavat valtiot — kuo Kauanko kansa antaa Ylen katsoa itseään?

Miten narsismi taiotaan rahaksi tiedepolitiikassa? Miksi vihapuheen käsite on vaarallinen? Linkki kotisivulleni Jukka Hankamäki. Enkelirakkaus — Filosofia ja uskonto homoseksuaalisuutena 2.

Rakkauden välittäjä — Kulttuurikritiikki ja eettisen ihmisen ideaali Simone Weilin ajattelussa 3. George Herbert Mead ja symbolinen interaktionismi — Tutkimus minuuden, merkitysten ja yhteiskunnan rakentumisesta 4. Dialoginen filosofia — Teoria, metodi ja politiikka 5.

Filosofia räjähti, tulevaisuus palaa — Vähä katekismus filosofiselle anarkistille 6. Filosofiset viuhahdukset — Populaarifilosofisia tekstejä sekseistä, vallasta ja filosofisista liikkeistä 7. Työttömän kuolema — Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan 8. Kansallisfilosofinen manifesti — Tie tulevaisuuden Suomeen 9. Kuka halusi murhata filosofin?

Hieronta kemi kauneimmat homoseksuaaliseen kalu

SEXWORK PORI HOMO SEXI KUVAT